Omenapiiraan varjossa

Tänään oli tarkoitus olla viritettyä ohjelmaa heti aamusta: vieraita tulossa! Omassa kodissa pelkkä ajatuskin olisi herättänyt maanisen siivousepisodin, mutta täällä mummon luona maalla asioihin suhtaudutaan paljon kevyemmin - kukaan ei edes maininnut asiaa. Vierailu piti hurahtaa käyntiin puolilta päivin, joten henkinen murina olikin melkoinen kun aamutuimaan vasta niihin aikoihin kun Jeremiaan kanssa käänsimme toista kertaa kylkeä, kuului alakerroksista vieraita ääniä. Ja takuulla ei kello ollut edes kymmentä. Sairasta, miten aikaiseen toiset osaavat olla tulossa ja menossa. Mietittiin siinä hetki unen kourissa että olisiko tässä aihetta ylösnousuun. Pikatsekkasimme toistemme reaktiot ja totesimme; ei välitöntä vaaraa ja jatkoimme unia. Yhä pahempana vellova syyllisyys marssitti meidät kuitenkin pian ylös, ja aamun toinen shokki oli, kun elämänlanka - musta panta - oli kadonnut. Oli siis kuljettava tyynesti olohuoneen läpi tukka sähköiskun jäljiltä suoraan kattoa kohti sojottaen ja vannottava pikaista paluuta vieraille, jotka olivat ei -huomaavinaankaan turpeaa hiuspehkoa joka pursui esiin ja ylös ja joka suuntaan kaikista litistämisyrityksistä huolimatta. Äiti oli kunnostautunut väkertämällä sieviä pikku leipiä joiden päällisvalikoimaan kuului eksoottisesti kinkkua, raakaa sipulia, tomaattia ja munia. Kaiken vielä ymmärrän mutta mistä raaka sipuli tuohon tuli? Maistuvia olivat, joten luulot sikseen.
Kahvittelun päätteeksi teimme tyrmistyttävän havainnon: vieraat eivät olleet edes maistelleet talon väen pykäämää porkkanakakkua. Täytyy myöntää että se näytti vähemmän upealta: olihan se päällysteetön ja vielä röpelöpintainen - mutta silti! Tuliaisena saatu ompputorttu oli vienyt voiton. Törkeää. Tästä ei hevin nousta.
Omppujen esiinmarssi ei torttuiluun loppunut; koska satoi lähes koko päivän päädyimme marjasavotan sijasta duunailemaan omppumehua ja hilloa ja lopulta tuli leivottua leipääkin siitä herasta jota taannoisesta kotijuuston valmistuksesta jäi. Illalla sain äidin puhuttua "tv:n" ääreen, katsomaan leffan "Näkemiin lapset." Koruton kerronta jonka loppu jättää tyhjän päälle: miksi?
Ai niin, katkeroituneen kakkutilityksiä: ei se ompputorttu nyt niin hyvää ollut; kermakuorruke oli pistävää ja siitä tuli mahanpuruja. Ihan totta, mistä muusta sellaiset oireet olisivat voineet tulla??